Kavin tana viikonloppuna muutaman ystavani kanssa yhdessa pienemmassa kaupungissa, joka sijaitsee noin 220 km paassa. Idea viikonlopusta "maaseudulla" kuulosti hyvalle, koska ajomatkakaan ei ollut liian pitka kilometreissa. Aivan, siis kilometreissa. Venajalla tiet ovat mita ovat. Helpoin tapa selittaa teiden kuntoa on ajatella skenaario missa Rauma-Pori -valiselle tienpatkalle pudotetaan tasaisin valiajoin rypalepommeja ja lisataa skenaarioon viela lumi ja jaa... Taalla tiet ovat todellakin kuin sodan jaljilta. Ilman maastoautoa en voisi edes kuvitella poistuvani kaupungin kaduilta. Tosin on pakko myontaa, etta Lada on lujaa laatua! Jengi huristelee Ladoillaan vaikka minkalaisissa teissa ja joskus jopa maastossa. Ja mita vanhempi Lada sita paremmin nayttaa ottavan iskut vastaan. No okei, nyt tuli varmaan hehkutettua "Tampereen puistolaitoksen tyosuhdeautoja" vuodelta 1988 vahan liikaakin. Tasaisin 5 km valein tienvarrelta loytyi laatikko-Lada nokkapelti auki...
Toinen hauska yksityiskohta on tien varrella olevat ties minkakin tuotteen kauppiaat. Kesalla tienvarsilla seisoo yleensa ihmisia myymassa hunajaa (mikas onkaan parempi valipala automatkalla kuin hunaja?!). Nyt ei ole hunajasesonki, joten myyjat myivat mitapa muutakaan kuin hevosenmaitoa. On jaanyt multa kokeilematta, mutta kuulemm maistuu piiman ja vichy-veden sekoitukselta. Siina onkin Hartwallille uusi tuoteidea! Tuntuu kylla valilla aika tuskalliselta katsoa kun vanhan mummot seisovat valtatien varrella kirjaimellisesti in the middle of nowhere yrittaen myyda koko varastonsa hevosenmaitoa (yleensa 3-4 litran pulloa). Siis jos he myyvat 4 litraa hevosenmaitoa paivan aikana niin ei siita nyt hirvean suurta tilia saa tehtya! Viela kun ulkona on vaatimattomat -15C ja lumituisku. Toinen iso kysymys jota mietin on, etta mista he ilmestyvat teiden varsille? Lahin asutus on yleensa 5-10 km paassa, eika heilla varmastikaan ole autoa!
Pahimman lumituiskun aikana emme nahneet edessamme olevaa tieta lainkaan. Tien molemmilla puolilla oli laidunmaata silmankantamattomiin, joten tasainen lumimassa (joka peitti myos tien) teki ajamisesta hitusen vaativampaa. No, venalaisella mentaliteetilla kaasu pohjaan niin ollaan ajallisesti vahemman aikaa vaaratilanteessa!
Paasimme jo 4 tunnin autoilun jalkeen perille. Keskivauhtimme oli siis paatahuimaavat 50km/h...ja nopeusrajoitus 80km/h. Naihin olosuhteisiin kannattais ehka miettia kelin mukaan vaihtuvia nopeusrajoituksia. Matkan varrella tuli nahtya vaatimattomat 6 autoa penkassa ja 2 kolaria. Ihan hyva saldo 200km matkalle!
Perilla sitten soimme ja saunoimme kunnolla. Juomapuolesta vastasi kaksi paikallisen vodkatehtaan johtajaa, joten lopputuloksen varmaan arvaattekin! Pienena neuvona teille kaikille: ala yrita juoda 20 vuotta vodkatehtaalla tyoskennellytta isantaa poydan alle...it's a lost battle!
P.S. kayskennellesani kyseisen pikkukaupungin paakatua tunsin sieraimissani kamalan kaymalan hajun. Vahan myohemmin huomasin hajun syyn. Paakadun varrella oli yleinen kaymala eli "puusee" (lautahokkeli jossa oli reika lattialla)...ekologisesti kestavaa kaupunkisuunnittelua parhaimmillaan!
