Nyt on aika pyytaa teilta kaikilta anteeksi. Viime blogista on mennyt jo luvattoman kauan aikaa. Blogin paivittamisen viivastyminen on johtunut huhtikuussa sattuneesta ylimaaraisesta draamasta, toukokuun lomailusta seka tietysti toiden maarasta ja ihan pelkasta laiskuudestakin.
Voinkin pyhittaa taman blogini sanalle "anteeksi". Sana mita Englannissa asuessani kuulin jo vasymiseen saakka, Suomessa sanaa kuulee sopivissa maarin ja Venajalla...no varmasti arvasittekin jo, ei koskaan.
Viimeisin mieleenpainuva tapaus oli noin viikko sitten, kun olin ostamassa lentolippua matkatoimistossa. Pyysin luukulla tyoskentelevaa kultahammas-kerhon (huom. ei kultapossu) edustajaa myymaan minulle yhdensuuntaisen sisamaan lentolipun. Kerroin viela olevani kiireessa. Kaikki meni ihan ok siihen saakka kunnes lippu piti printata (taalla e-ticket ei ole viela lyonyt itseaan lapi, ehka tulee olemaan hitti vuonna 2019 heti sen jalkeen kun luottokorttimaksusta tulee yleista). Jostain syysta printteri ei ottanut toimiakseen ja noin 10 minuutin vekkuloinnin jalkeen myyja sanoi, etta tama kyseinen printteri ei toimi (No s***, Sherlock!). Myyja sanoi, etta tama printteri ei ole toiminut jo kahteen paivaan...siis mita?! Ja vielakin tama kultapossu (aivan, nyt han oli mielestani jo ihan possun nakoinen) yritti printata hajalla olevasta laitteesta lippuja. Sanoin hanelle, etta jos tiesit printterin olevan rikki ja tiesit, etta minulla on kiire, niin miksi kulutit 15 minuuttia aikaani ihan turhaan. Vastaus oli tyypillinen, asiakaspalvelun oppikirjan mukainen: "Ala multa mitaan anteeksipyyntoa odota. Jos haluat anteeksipyynnon niin pyyda se huomenna tulevalta korjaajalta!". Eli ei muuta kuin case closed taman tiskin osalta ja ei muuta kuin seuraavalle tiskille.
Uusi nuorempi versio lipunmyyjasta naytti edelliseen verrattuna aivan yhta elamaansa vasyneelta. Hymya, katsekontaktia tai edes puolittaista lausetta oli ihan turha odottaa. Aika ajoin annetut hymahdykset olivat ainoa elonmerkki ja niistakin myyja naytti odottavan aploodeja. Talla kertaa lippu saatiin printattua ja tuli maksun paikka. Lippu maksoi 3 400 ruplaa ja minulla oli 5 000 ruplan seteli. Annoin sen myyjalle, joka katsoi minua vielakin tympaantyneemmin kuin olisin kuvitellut olevan mahdollista. Hanelle ei kuulemma ollut vaihtorahaa. Siis maassa joka toimii pelkastaan kateiselle, ei matkatoimistossa ollut vaihtorahaa. Myyja pyysi minua menemaan johonkin kauppaan ostamaan jotain, jotta saan setelin rikottua. Mina, taas tyhmana, pyysin myyjaa kysymaan muilta luukuilta vaihtorahaa. Vastaus oli seuraava: "Se ei kuulu mun tyonkuvaani. Ma olen taalla myymassa lippuja enka vaihtamassa rahaa. Oma vikasi kun itse tulit tanne vain 5 000 ruplan seteli taskussasi."
Aivan, siis sana "anteeksi" nayttaa olevan suht vaikea Venajaksi kun sita noin valtetaan. Samantyyppisia esimerkkeja voisin listata loputtomiin, mutta kerrotakoon ne tulevaisuudessa.
