Omalla autolla ja nortti huulessa

Vihdoinkin paasen jatkamaan siita mihin ensimmaisessa kirjoituksessani jain. Lentokentta on nyt koettu ja matka jatkuu kohti kaupunkia, joka sijaitsee 20 km paassa. Lentokentan parkkipaikalta (siis 2. parkkipaikalta, koska 1. parkkipaikkahan oli kiinni venalaista kuuluisaa "ei mitaan"-varten) lahtee noin 3-4 km pitka suora asfaltinkaistale kohti moottoritieta. Kutsun tata patkaa kaistaleeksi, koska se on silmamaaraisesti noin 4-5 kaistan levyinen, mutta koska siihen ei ole piirretty mitaan kaistaviivoja, niin autot ajavat vahan missa sattuu. Tien varressa ei tietenkaan ole katuvalaisimia ja kun taalla autot laittavat ajovalot paalle vain pilkkopimeassa, niin hamaran aikaan tama asfaltinkaistale on aina mielenkiintoinen kokemus, autoja kun tulee ja menee vahan sielta taalta. Kaistaleen oikeata reunaa "kaunistavat" mahtavat nakymat entisen Neuvostoliiton aikaisiin armeijan lentajille rakennettuihin asuintiloihin...voi sita restauroinnin maaraa mika naihin taloihin on vuosikymmenten saatossa uhrattukaan. Mutta taitavasti on restauroitu, koska talot nayttavat todella alkuperaiskuntoisilta (jopa Suomen Museovirasto olisi varmasti tyytyvainen). En ole taloissa sisalla kaynyt mutta uskon, etta ne ovat sisalta varmasti todella high-tech!

Paatien liittyma on taysin uusi, joka rakennettiin Putinin vierailua varten (kundi viipyi taalla 12 tuntia ja sita varten rakennettiin lentokentan ja kaupungin valinen tie kokonaan uusiksi, uusi latkahalli, uusi kongressikeskus about 40 000 m2, juna-asema ja tietysti kaksi 1 500 m2 linnaa, jos Putin olisi vaikka halunnut yopya...eipa yopynyt).  Kaupunkiin pain ajaakseen pitaa moottoritie ylittaa tata uutta siltaa pitkin, mutta siina on taas siltasuunnittelun kuninkaat paasseet nayttamaan osaamistaan. Silta tekee "loivan" silmukan oikealle johdattaakseen autot oikeansuuntaiselle kaistalle moottoritiella. Tama "loiva" kaannos tarkoittaa sita, etta jos sillalla ajaa 70 km nopeusrajoituksen mukaan, niin kaistaa pysyakseen pitaa tehda muutama Juha Kankkusmainen kasijarrukaannos, rukoilla Jumalaa ja toivoa, etta kukaan ei aja vastaan. 

Paatielle paastyamme meno on kuin oljyn paalla ajaisi. Uudesti asfatoitu tie on 7 kaistainen eli 3,5 kaistaa suunta. Alaka edes ajattele kysyvasi miksi ohituskaistan puolelle (huom. ei siis penkareen puolelle) on rakennettu puolikas kaista...ehka se on tarkoitettu moottoripyorille (joita tassa kaupungissa ei ole 10 kappaletta enempaa). Ja taalla tiet rakennetaan paljon mielenkiintoisemmiksi kuin esim. Suomessa. Suomessa moottoritiella ajaminen on tasaista ja tylsaa. Taalla, todennakoisesti mielenkiinnon yllapitamiseksi tai jostain muusta syysta mita minun pienet aivoni eivat ymmarra, tiet on rakennettu aaltomaisiksi. Eli tasaiseti 3-5 metrin valein tuntuu kuin ajaisit pienen aallon yli. Vuodessa tai kahdessa nama pehmeat aallot muuttuvat teravimmiksi ja repivat asfattipinnan auki...ihan kuin olisivat vaahtopaita. Luulen, etta rakentamalla tiet varmastikin tarkoitusperaisesti nain, tielaitos kompensoi autolijoille meren tai suurten jarvien puuttetta talla alueella. Jospa vain Suomessakin tielaitos (vai Destiako se nykyaan on?!) yrittaisi miellyttaa asiakkaitaan samalla tavalla!

Moottoritien varrelle on Ladan siviiliautoja parkkeerattu noin 2 km valein. Auton vierella seisoo neonliiveihin sonnustautunut mies, joka heiluttelee pamppuaan ja pysayttelee summittaisesti autoja. On aina mukava tunne, kun yolla joku perustyyppi heiluu pampun kanssa moottoritien varrella ja pysayttaa sinut. Vasta kun naet koppalakin pimean lapi niin tiedat varmasti, etta se on poliisiseta, joka ratsioi omalla Ladallaan. Nortti huulessaan (aina!) ja kasi lippaan vedettyna (love it!) nama sedat sanovat aina saman lauseen :"Dokumentit, kiitos!" Tassa tilanteessa on kaksi eri vaihtoehtoa toimia 1) joko olet valmis kuluttamaan seuraavat 5 minuuttia kun seta yrittaa lukea (lue: ymmartaa) suomalaista passia/ajokorttia pimeassa, kunnes vie ne kaverilleen, joka istuu siviililadassaan kirjoittamassa sakkoja jos joistakin eri syista ohiajaville autoille (paras syy on aina ylinopeus, mika on todettu silmamaaraisesti pimeassa ilman tutkaa!?) tai 2) heittaydyt todella vihaiseksi ja sanot nipakan narkastyneella aanella sedalle, etta: "Miksi pysaytit minut!? Etko tieda, etta olen menossa tapaamaan pormestaria/ministeria tai keta tahansa tarkeaa tyyppi (kuka nyt sattuukaan juolahtaan paahasi) ja etta mulla ei ole aikaa jutustella sun kanssa yhtaan! Onko sulla joku ongelma mun kanssa vai ei, paata!" Tama asenne ja nama lauseet toimivat 90% ja saavat sedan ottamaan pari taka-askelta ja nayttamaan kadellaan, etta jatka matkaa. Okei, sanottakoon, etta mita isompi auto alla ja mita enemman tummennetut tuulilasit autossa, niin sita helpommin tama juttu onnistuu. Nama tummennetut tuulilasit - syndrooma vaatii viela ihan oman bloginsa!

Puolessa valissa matkaa on pienimuotoinen tornirakennelma tien reunassa ja tornia ennen 3,5 kaistaa muuttuu aitojen ansiosta yhdeksi kaistaksi. Tama on police checkpoint! Siis ei hyvaa paivaa! Jokaisella kaupungista ulosjohtavalla tiella on tallainen jarjestely, etta autot ajavat matelemalla ohi samalla kun muutama poliisiseta kalashikovit sylissaan arvioi onko auto/kuski pysayttamisen "arvoinen" vai ei... siis komediaa parhaimmilllaan! Kaksi vuotta sitten systeemi oli viela koomisempi, kun jokaisen autoilijan piti pysahtya, parkkeerata autonsa tienvarteen ja vieda autonsa dokumentit ja ajokorttinsa taman tornirakennelman sisalle, jossa sitten joku koppalakki tarkisti ne. Katevaa, eiko vain!

Loppumatka onkin sitten sita samaa laineautoilua aina kaupungin kraateriteille saapumiseen saakka, mutta siita sitten taas lisaa joskus myohemmin.

P.S. Tulin juuri kotiin elokuvista ja kotimatkalla poliisiseta pysaytti ja pyysi "dokumentit". Talla kertaa pyydettiin suomalaisen ajokortin kaannosta venajankieleksi (kuulemma sellainen pitaisi olla) mutta kun sanoin, etta kauppaministeri odottaa minua ravintolassa (joopa joo, klo 12 yolla) niin yht'akkia kaannosta ei enaa tarvittukaan... nain ne hommat taalla vain menee!

Disco-luistelua

Lauantaina oli yllattavan hyva keli, vain -8C ja aurinko paistoi violetinsavyisen taivaan lapi (500km paassa on ydinvoimala jossa 2007 vuoden tilastojen mukaan oli 60 vaaratilannetta, mutta "rakkaiden viranomaisten" mukaan naista vaaratilanteista ei syntynyt sateilyvaaraa. Pistan kuitenkin taivaan violetinsavyn ydinvoimalan piikkiin). Tama melkein kevainen keli mahdollistikin pitkasta aikaa ulkoilun ilman pitkaa hylkeennahkatakkiani (by Friitala, 60-luku, faijan vanha). 

Paatimme menna kaveriporukalla luistelemaan. Taalla on erittain monta jaadytettya luistinrataa ympari kaupunkia ja me paadyttiin niista uusimmalle, joka on uuden jalkapallostadionin alueella. Eli ei muuta kuin suunta kohti Presidentinlinnaa (kutsutaan taalla "valkoiseksi taloksi"), jonka vieressa stadion sijaitsee. Stadionin arkkitehtuurissa on kasitykseni mukaan myos paikallisen Presidentin kadenjalkea. Stadionin Presidentinlinnan puoleinen paaty on ilman katsomoa, joka takaa Presidentille esteettoman nakyman pelikentalle suoraan hanen tyohuoneestaan. Tama "tottakai" tarkoittaa sita, etta stadion on rakennettu hassusti vinoon suhteessa ymparoiviin taloihin ja kortteleihin. Ja kuka sanoi, ettei venalaisista kaupunkisuunnittelusaannoksista muka voisi joustaa!

Stadionille paastyamme oli vuorossa luistinten vuokraus. Koska luistinrata oli uusi, niin myos vuokraluistimet olivat uudet. Tama siis tarkoitti, etta luistimet olivat myos muodikkaat. Tama taas Keski-Venajan mittapuussa tarkoitti, etta naisten luistimet olivat neonpinkinvariset! Eikos neonvarit ole taas tulossa muotiin?! Pettymyksekseni on todettava, etta miehille ei ollut neonluistimia saatavilla.

Muutaman kommelluksen jalkeen paasimme itse luistinradalle. Rata kiersi jalkapallokenttaa ympari ja kentan molemmissa paadyissa oli isompi alue luistelua varten. Toiseen paatyyn oli tehty pieni jaakiekkokentta matalammilla laidoilla, josta pelaajat laukoivat noin minuutin valein kiekon yli laidan muita luistelijoita kohti. Again, kaytannollisen suunnittelun paikallinen huippuosaaminen tuli osoitetuksi toteen! Kentan toisessa paadyssa oli lapsille tarkoitettu alue...siina aivan 2000 desibelia tuottavien 15 kaiuttimen alla. Siinapa onkin sitten helppo opettaa kuuroksi tulevaa lasta luistelemaan! Musiikki oli tottakai teknoa, mitapa muutakaan sita ihminen haluaisi kuunnella lauantai-iltapaivana luistinradalla. Kun ensimmainen CD loppui, niin toinen CD oli jo kunnon 60-luvun rusettiluistelukamaa, mutta tama CD vaihdettiin noin 15 sekunnin paasta takaisin trance-teknoon... 

Eli kaiken kaikkiaan luistelu oli erittan rentouttavaa kun kiersimme kenttaa ympari; toisessa paadyssa kuurouduimme ja toisessa syoksehtelimme kiekkojen tielta...ja viela mita tulee venalaiseen kaytannollisyyteen, niin puolet luistelijoista kiersi rataa vastapaivaan ja puolet myotapaivaan!

Pienena nyanssina haluaisin todeta, etta stadionin alueella toimi myos kahvio jonne ei saanut menna luistimilla sisalle. Se sijaitsi tottakai kenkiensailytystilaa vastapaata, vain noin 200 metrin paassa eli tasmalleen stadionin toisessa paadyssa...ja kuten voit jo arvata, kahvio ei ollut taynna! Mutta taalla onkin paaasia, etta kahvio on olemassa, ei se minkalainen se on tai missa se sijaitsee...

Iki-ihana ravintolailta a la Russia

Kuten jo aikaisemmin lupailin kirjoittaa matkasta lentokentalta kaupunkiin ja kaikesta siihen liittyvasta hassakasta police check pointteineen etc. niin tassa sita sitten tulee:

Tai ei itse asiassa tulekaan, koska ajattelin kirjoittaa ajankohtaisemmasta tapahtumasta jonka koin eilen. Eli eilen illalla tuli expat porukalla, joka sisalsi puolet taman kaupungin expateista (mina + ranskalainen kaverini), mentya syomaan illallista paikalliseen steak houseen. Tama on toinen kaupungin kahdesta pihviravintolasta, jossa tarjoillaan ylihintaista ja -kypsaa (kuten myohemmin huomaat) uusiseelantilaista lihaa. Tassa ravintolassa loytyy aina tuttuja ja se tarkoittaa, etta illallisen saa monesti ilmaiseksi (got to love venalaista aijailykulttuuria)! Ja niin kavi tallakin kertaa. Emme edes ehtineet luikahtaa ylakertaan, kun yksi tuttuni huomasi minut ja viittoili poytaansa. Ennen kuin huomasinkaan edessani oli jo pullo belgialaista kirsikkaolutta, johon tuttavani oli tutustunut jo enemman kuin hyvin illan aikana (okei, toi juomavalinta kylla laskee aijailypisteita aika rajusti).

Pienen jutustelun jalkeen paasimme tekemaan tilausta ja tilasin "Rib Eye" -pihvin raakana. Ja pyysin viela tarjoilijatarta (suloinen 20 vuotias tytto, jolla ei ole pienintakaan hajua mistaan ruokalistaan tai ruokaan liittyvasta, mutta josta kaikki keski-ikaiset asiakkaat pitavat) selittamaan kokille, etta pihvin pitaa todellakin olla raaka; paistettu maksimissaan 30 sekuntia per puoli! No, enhan ma nyt niin kranttu ole enka mitaan taysin raakaa lihaa halua syoda, mutta venalaiset paistoasteikot ovatkin "hitusen" erilaiset: "medium" tarkoittaa ylikypsaa ja "well done" paistetaan aamusta puoleenpaivaan ja iltapaivan ajan pihvi kypsennetaan viela uunissa kuivaksi! Tilauksen jalkeen jatkoimme kirsikkaoluen juomista yhdessa suolatun kalan kanssa (just joo, naa on naita venajan ruokatottumuksia...) ja silmat kosteina yritin hymyillen kehua sillin ja kirsikan makujen yhteensopivuutta!

Odottelimme ruokaa 15 minuuttia...30 minuuttia...45 minuuttia...jossain vaiheessa jopa venalaisten ystaviemme paahan juolahti ajatus, etta nyt kylla poikien pihveja paistetaan urakalla. Lopulta pihvit tuotiin poytaan ja kuten arvata saattaa; hiilella marinoituina! Leikkasin pihvista pienen palan vain nahdakseni ihanaa punaista ja hitusen verista lihaa...ei, kun nain se olisi paistettu Suomessa. Nyt se oli tottakai yltakyllaisen lapikypsa. Pyysin tarjoilijatarta ystavallisesti viemaan pihvin takaisin keittioon ja tuomaan uuden oikeastikin raa'an pihvin niin pian kuin mahdollista. Tama tarjoilijan poydassa kaynti mahdollistikin tuttavani tilata viela yhdet kirssikaoluet kaikille ja hoyrystettya kaalia kyytipojaksi! Siis what!?! Kaalia bissen kanssa, miten ma en itse tuota koskaan edes keksinytkaan!

Viiden minuutin kuluttua tarjoilijatar tuli takaisin poytaamme pihvin kanssa, joka oli mun vanha pihvini leikattuna keskelta kahteen osaan! Ihmettelin suu auki, jolloin tarjoilijatar sanoi minulle the following golden words: "Kokki tarkisti pihvinne ja on sita mielta, etta se on raaka." Eli "keittiomestari" oli tehnyt yksipuolisen paatoksen palautta ylikypsa "raaka" pihvi takaisin poytaan kahdessa osassa ja kylmana. Ja kun kysyin silmat ymparipyoreana tarjoilijattarelta, etta nayttaako pihvini hanen mielestaan raa'alta sain seuraavan ammattimaisen vastauksen: "En osaa sanoa, kun en ole koskaan raakaa pihvia syonyt, mutta ma tykkaan pihvista tollaisena." Siis tah?! Kinasteltuamme viisi minuuttia paikan managerin kanssa (ja muutaman kirsikkaoluthorpyn, kaaleineen, jalkeen) keittio alkoi vaantaa uutta pihvia. Loppuilta menikin sitten jo enemman tai vahemman normaalisti, varsinkin jos ei lasketa mukaan naapuripoydan oligarkin ajoittaisia huutoja siita, etta han antaa jokaiselle, joka laulaisi hanen poytaseurueelleen Venajan kansallislaulun, 15 000 ruplaa (350eur). Jep jep, tosi normaalia...mutta toisaalta loistavaa viihdetta!

Eli tallaisia voivat keskiviikkoiset ravintolaillat Venajalla olla!

Viela yksi lisa: Paras tarina pihvinpaistojen suhteen tasta kaupungista on kuitenkin ranskalaiselta kokkikaveriltani (joka itseasiassa oli kanssani eilen syomassa). Yksi hanen asiakkaistaan pyysi, etta hanen filet mignon pihvinsa tulis keittaa kypsaksi paistamisen sijaan! Yrita nyt sitten itkea iloa tallaisesta kulinarismista!:-)

Ensi kerralla yritan edes paasta tarinallani lentokentan parkkipaikalle saakka...

Ps. eilinen illallinen oli minulle ilmainen :-)

Asuinpaikan rekisterointi -the saga continues

Talla kertaa ihan eri aiheesta:

Tanaan paasin taas kokemaan "venajan valtion viraston vieraanvaraisuutta" ("vvvv" nain lyhennettyna). Venajalle tullessa ulkomaalaisen pitaa rekisteroida passiinsa asuinpaikka 3 tyopaivan kuluessa ja tama kuuluu tehda joka kerta kun saavut maahan...uudestaan ja uudestaan (todella katevaa!)..ja aina samassa valtion virastossa. Noh, menin sitten rekisteroimaan itseni muutaman paivan myohassa ja se ei koppalakkipaiselle kahden staran miliisille kelvannut. Koppalakki raivosi paa punaisena, etta 'te ulkomaalaiset ette voi tehda edes tata yhta asiaa kunnolla' (eli vieraanvaraisuus kohta tuli rastitettua yli). Uhkaili 200euron sakolla ja kahden eri viraston "kuulusteluilla" kun en hoitanut asiaa ajoissa. Okei, tama kahden staran koppalakki on ekaa viikkoa uudessa virassaan ja yritti paasta varmastikin "nayttaan" voimaansa kaikille viraston tytoille, jotka katselivat vieressa. Okei, oli siella tyttojen valissa joku kultahampainen neuvostoajan naispuolinen vanhempi kasvattikin, joka teki parhaansa nayttaakseen vihaiselta.  Mutta hauskin juttu tassa on se, etta kun olen jo tassa virastossa noin 50 kertaa asioinut, niin tytot kylla tiesivat kuka olen (kaupungissa on ehka 4-5 pysyvasti asuvaa eurooppalaista, joten ei tarvitse, tai tarvitsisi:-),  edes nayttaa Brad Pittilta, jotta he muistaisivat minut...) ja he hihittelivat jo keskenaan. Kun koppalakki rauhottui (ai niin, unohdinkin sanoa, etta miliisit todellakin kayttavat sita koppalakkia myos sisalla, ulkona vaihdetaan karvalakkiin) pyysin hanta, itse salaa sisaisesti naureskellen, aukaisemaan passini ja katsomaan viisumiani. Minun hyvaksi onnekseni viisumini kutsujana toimii kyseisen autonomisen tasavallan tarkea ministeri :-) Taman nahdessaan koppalakin omahyvainen katse muuttui ujoksi hymyksi ja huutaminen anteeksipyynnoksi... noin minuutin kuluttua passini oli jo rekisteroity ja koppalakki jopa saattoi minut hissiin. Lahtiessaan han sanoi, etta toivottavasti minulle ei jaanyt pahaa mielta kaynnistani... voi etta mita auktoriteetin mielistelya! But I love it! :-)

Ai niin, yritan seuraavalla kerralla ottaa kuvan tasta virastohuoneesta, jossa passi rekisteroidaan. Paikka on sanoinkuvaamattoman kauniisti suunniteltu ja sisustettu...jos sattuu pitamaan 50-luvun puolenvalin kommunismijohteisesta tyylisuuntauksesta! :-)

Tama kirjoitus nyt vahan lipesi ajatellusta aiheesta. Olin ajatellut kirjoittaa blogin lentokentalta kaupunkiin siirtymisesti, joka alkaa about nain "Lentokentan ovesta ulos astuttaessa heti edessa aukeaa noin 300 auton parkkipaikka, johon pysakointi on kielletty!? Lahin "kaytossa oleva" parkkipaikka on 300m kauempana..." eli sama epaloogisuus tulee saamaan jatkoa...

"Welcom" lukee lentokentan taulussa, mita se sitten tarkoittaakaan

Mina, Keski-Venaja, viimeiset 4 vuotta. Siina kaikki avainsanat. 

Eli olen nyt jostain kumman syysta asunut taalla jo yli 4 vuotta. "Time flies" on sanonta, jota en todellakaan allekirjoita!:-) Paikantaakseni itseni vahan tarkemmin niin ajatelkaapa paikkaa, joka on Kopenhaminasta"jonkin verran" lanteen ja hitusen Tehrania pohjoisempana...joten ei muuta kuin Atlas kateen!

En ole koskaan blogia kirjoittanut, joten en tieda mista aloittaa. No, ehka aloitan paikasta missa meista jokainen viettaa ensiminuuttinsa koneen laskeuduttua eli lentokentasta. Olisi ollut mielenkiintoisempaa kirjoittaa lentokentasta 2 vuotta sitten, silloinen lentokentta kun oli paljon ainutkertaisempi. Milta tuntuikaan laskeutua helmikuun -40C pakkasella lentokentalle, jossa matkalaukkuja odotettiin ulkona! Ja venalaiselle tehokkuudella matkalaukut tulivat jo 45 minuutissa ulkona varjottavalle hihnalle. Tama oli sinansa hyva saavutus, silla olihan lentokentta silloin erittan kiireinen -uusi kone laskeutui joka neljas tunti! Nykyinen lentokentta on kaupungin ylpeyksia: laskusillat suoraan koneesta lentokenttarakennukseen (eivat kaytossa),  liukuportaat kerrosten valissa (ilman koneitaan, mutta nayttavat kivoilta!), hissi (ei viela kaytossa, ehka vuoden paasta), ilmastointilaitteet (eivat kaytossa) ja paljon kattovalaisimia (joista 30% kaytossa. Getting better, eh?). Ja kaiken kruunaa tottakai inva-WC jonne paasee vain kavelemalla rappuset kerrosta alemmas (ei hissia, siinas rullatuolistelet!)!

Ehka on parempi, etta jatan taman ensimmaisen blogini lentokenttarakennuksen sisalle, enka siirry ulkoilmaan. Eipa talla kertaa sitten muuta kuin добро пожаловать eli "welcom" niinkuin taalla pain on tapana kirjoittaa!