Kuten jo aikaisemmin lupailin kirjoittaa matkasta lentokentalta kaupunkiin ja kaikesta siihen liittyvasta hassakasta police check pointteineen etc. niin tassa sita sitten tulee:
Tai ei itse asiassa tulekaan, koska ajattelin kirjoittaa ajankohtaisemmasta tapahtumasta jonka koin eilen. Eli eilen illalla tuli expat porukalla, joka sisalsi puolet taman kaupungin expateista (mina + ranskalainen kaverini), mentya syomaan illallista paikalliseen steak houseen. Tama on toinen kaupungin kahdesta pihviravintolasta, jossa tarjoillaan ylihintaista ja -kypsaa (kuten myohemmin huomaat) uusiseelantilaista lihaa. Tassa ravintolassa loytyy aina tuttuja ja se tarkoittaa, etta illallisen saa monesti ilmaiseksi (got to love venalaista aijailykulttuuria)! Ja niin kavi tallakin kertaa. Emme edes ehtineet luikahtaa ylakertaan, kun yksi tuttuni huomasi minut ja viittoili poytaansa. Ennen kuin huomasinkaan edessani oli jo pullo belgialaista kirsikkaolutta, johon tuttavani oli tutustunut jo enemman kuin hyvin illan aikana (okei, toi juomavalinta kylla laskee aijailypisteita aika rajusti).
Pienen jutustelun jalkeen paasimme tekemaan tilausta ja tilasin "Rib Eye" -pihvin raakana. Ja pyysin viela tarjoilijatarta (suloinen 20 vuotias tytto, jolla ei ole pienintakaan hajua mistaan ruokalistaan tai ruokaan liittyvasta, mutta josta kaikki keski-ikaiset asiakkaat pitavat) selittamaan kokille, etta pihvin pitaa todellakin olla raaka; paistettu maksimissaan 30 sekuntia per puoli! No, enhan ma nyt niin kranttu ole enka mitaan taysin raakaa lihaa halua syoda, mutta venalaiset paistoasteikot ovatkin "hitusen" erilaiset: "medium" tarkoittaa ylikypsaa ja "well done" paistetaan aamusta puoleenpaivaan ja iltapaivan ajan pihvi kypsennetaan viela uunissa kuivaksi! Tilauksen jalkeen jatkoimme kirsikkaoluen juomista yhdessa suolatun kalan kanssa (just joo, naa on naita venajan ruokatottumuksia...) ja silmat kosteina yritin hymyillen kehua sillin ja kirsikan makujen yhteensopivuutta!
Odottelimme ruokaa 15 minuuttia...30 minuuttia...45 minuuttia...jossain vaiheessa jopa venalaisten ystaviemme paahan juolahti ajatus, etta nyt kylla poikien pihveja paistetaan urakalla. Lopulta pihvit tuotiin poytaan ja kuten arvata saattaa; hiilella marinoituina! Leikkasin pihvista pienen palan vain nahdakseni ihanaa punaista ja hitusen verista lihaa...ei, kun nain se olisi paistettu Suomessa. Nyt se oli tottakai yltakyllaisen lapikypsa. Pyysin tarjoilijatarta ystavallisesti viemaan pihvin takaisin keittioon ja tuomaan uuden oikeastikin raa'an pihvin niin pian kuin mahdollista. Tama tarjoilijan poydassa kaynti mahdollistikin tuttavani tilata viela yhdet kirssikaoluet kaikille ja hoyrystettya kaalia kyytipojaksi! Siis what!?! Kaalia bissen kanssa, miten ma en itse tuota koskaan edes keksinytkaan!
Viiden minuutin kuluttua tarjoilijatar tuli takaisin poytaamme pihvin kanssa, joka oli mun vanha pihvini leikattuna keskelta kahteen osaan! Ihmettelin suu auki, jolloin tarjoilijatar sanoi minulle the following golden words: "Kokki tarkisti pihvinne ja on sita mielta, etta se on raaka." Eli "keittiomestari" oli tehnyt yksipuolisen paatoksen palautta ylikypsa "raaka" pihvi takaisin poytaan kahdessa osassa ja kylmana. Ja kun kysyin silmat ymparipyoreana tarjoilijattarelta, etta nayttaako pihvini hanen mielestaan raa'alta sain seuraavan ammattimaisen vastauksen: "En osaa sanoa, kun en ole koskaan raakaa pihvia syonyt, mutta ma tykkaan pihvista tollaisena." Siis tah?! Kinasteltuamme viisi minuuttia paikan managerin kanssa (ja muutaman kirsikkaoluthorpyn, kaaleineen, jalkeen) keittio alkoi vaantaa uutta pihvia. Loppuilta menikin sitten jo enemman tai vahemman normaalisti, varsinkin jos ei lasketa mukaan naapuripoydan oligarkin ajoittaisia huutoja siita, etta han antaa jokaiselle, joka laulaisi hanen poytaseurueelleen Venajan kansallislaulun, 15 000 ruplaa (350eur). Jep jep, tosi normaalia...mutta toisaalta loistavaa viihdetta!
Eli tallaisia voivat keskiviikkoiset ravintolaillat Venajalla olla!
Viela yksi lisa: Paras tarina pihvinpaistojen suhteen tasta kaupungista on kuitenkin ranskalaiselta kokkikaveriltani (joka itseasiassa oli kanssani eilen syomassa). Yksi hanen asiakkaistaan pyysi, etta hanen filet mignon pihvinsa tulis keittaa kypsaksi paistamisen sijaan! Yrita nyt sitten itkea iloa tallaisesta kulinarismista!:-)
Ensi kerralla yritan edes paasta tarinallani lentokentan parkkipaikalle saakka...
Ps. eilinen illallinen oli minulle ilmainen :-)
On niitä "ruokajonoja" helsinkiläisravintoloissakin...
ReplyDeleteJa sielläkin saa ilmaiseksi ruokaa, kerrankin.
ReplyDelete