Disco-luistelua

Lauantaina oli yllattavan hyva keli, vain -8C ja aurinko paistoi violetinsavyisen taivaan lapi (500km paassa on ydinvoimala jossa 2007 vuoden tilastojen mukaan oli 60 vaaratilannetta, mutta "rakkaiden viranomaisten" mukaan naista vaaratilanteista ei syntynyt sateilyvaaraa. Pistan kuitenkin taivaan violetinsavyn ydinvoimalan piikkiin). Tama melkein kevainen keli mahdollistikin pitkasta aikaa ulkoilun ilman pitkaa hylkeennahkatakkiani (by Friitala, 60-luku, faijan vanha). 

Paatimme menna kaveriporukalla luistelemaan. Taalla on erittain monta jaadytettya luistinrataa ympari kaupunkia ja me paadyttiin niista uusimmalle, joka on uuden jalkapallostadionin alueella. Eli ei muuta kuin suunta kohti Presidentinlinnaa (kutsutaan taalla "valkoiseksi taloksi"), jonka vieressa stadion sijaitsee. Stadionin arkkitehtuurissa on kasitykseni mukaan myos paikallisen Presidentin kadenjalkea. Stadionin Presidentinlinnan puoleinen paaty on ilman katsomoa, joka takaa Presidentille esteettoman nakyman pelikentalle suoraan hanen tyohuoneestaan. Tama "tottakai" tarkoittaa sita, etta stadion on rakennettu hassusti vinoon suhteessa ymparoiviin taloihin ja kortteleihin. Ja kuka sanoi, ettei venalaisista kaupunkisuunnittelusaannoksista muka voisi joustaa!

Stadionille paastyamme oli vuorossa luistinten vuokraus. Koska luistinrata oli uusi, niin myos vuokraluistimet olivat uudet. Tama siis tarkoitti, etta luistimet olivat myos muodikkaat. Tama taas Keski-Venajan mittapuussa tarkoitti, etta naisten luistimet olivat neonpinkinvariset! Eikos neonvarit ole taas tulossa muotiin?! Pettymyksekseni on todettava, etta miehille ei ollut neonluistimia saatavilla.

Muutaman kommelluksen jalkeen paasimme itse luistinradalle. Rata kiersi jalkapallokenttaa ympari ja kentan molemmissa paadyissa oli isompi alue luistelua varten. Toiseen paatyyn oli tehty pieni jaakiekkokentta matalammilla laidoilla, josta pelaajat laukoivat noin minuutin valein kiekon yli laidan muita luistelijoita kohti. Again, kaytannollisen suunnittelun paikallinen huippuosaaminen tuli osoitetuksi toteen! Kentan toisessa paadyssa oli lapsille tarkoitettu alue...siina aivan 2000 desibelia tuottavien 15 kaiuttimen alla. Siinapa onkin sitten helppo opettaa kuuroksi tulevaa lasta luistelemaan! Musiikki oli tottakai teknoa, mitapa muutakaan sita ihminen haluaisi kuunnella lauantai-iltapaivana luistinradalla. Kun ensimmainen CD loppui, niin toinen CD oli jo kunnon 60-luvun rusettiluistelukamaa, mutta tama CD vaihdettiin noin 15 sekunnin paasta takaisin trance-teknoon... 

Eli kaiken kaikkiaan luistelu oli erittan rentouttavaa kun kiersimme kenttaa ympari; toisessa paadyssa kuurouduimme ja toisessa syoksehtelimme kiekkojen tielta...ja viela mita tulee venalaiseen kaytannollisyyteen, niin puolet luistelijoista kiersi rataa vastapaivaan ja puolet myotapaivaan!

Pienena nyanssina haluaisin todeta, etta stadionin alueella toimi myos kahvio jonne ei saanut menna luistimilla sisalle. Se sijaitsi tottakai kenkiensailytystilaa vastapaata, vain noin 200 metrin paassa eli tasmalleen stadionin toisessa paadyssa...ja kuten voit jo arvata, kahvio ei ollut taynna! Mutta taalla onkin paaasia, etta kahvio on olemassa, ei se minkalainen se on tai missa se sijaitsee...