Ensimmainen asia leikkauksen jalkeen, jonka muistan on kun joku yritti herattaa minut lapsimalla minua poskelle ja huutelemalla "heraa!". Ja tama kaikki tapahtui kahden sairaanhoitajan toimesta leikkauspoydalla, kun he yrittivat siirtaa minua leikkauspoydalta toiselle siirrettavalle sangylle. Siina sitten taysissa hoyryissa yritin jotenkin siirtya toiselle sangylle ja sitten pimenikin vintti taas hetkeksi. Seuraava muistikuva on kova kolaus...kun minua siirrettiin metallisella sangylla sairaalan kaytavilla ja sanky osui suoraan metalliseen oveen...ja sitten taas pimeni. Seuraava muistikuva olikin taas sama "heraa!" huuto. Minun kun piti taas siirtya sangylta osastolla olevalle sangylleni (jalkeenpain kuulin, etta tassa kohtaa olin hoyrypaissani hoeskellut sairaanhoitajille: "Olen ulkomaalainen, olen ulkomaalainen, hoitakaa minua kunnolla"). Kuten huomasitte, siirtyminen leikkauspoydalta osastolle oli logistisesti mahtavasti jarjestetty prosessi: 10 minuuttia leikkauksen jalkeen olin jo joutunut vaihtamaan itse sankya...kahdesti! Toivottavasti "Merivaara" tulee panostamaan enemman Keski-Venajan sairaalasankymarkkinoille, ihan vain jo oman terveyteni vuoksi!
Herasin muutaman tunnin horroksen jalkeen aamulla siihen kun huoneessani oli noin 6-8 laakaria valkoisissa takeissa ja 50 cm korkeissa valkoisissa hatuissaan (aivan, Venajalla kirurgeilla on hatut jotka vastaavat kokkien hattuja, mutta ovat 2 kertaa korkeammat). Muistan yhden laakareista olleen sairaalan ylilaakarin (joka on tuttuni) ja hanen esitelleen minut kollegoillensa sairaalan suomalaisena vieraana. Siina sitten minua tutkittiin kuin jotain maailman vaikeimman leikkauksen lapikaynytta potilasta. Ainakin nelja laakaria paineli vatsaani ja leikkausarven ymparoivaa aluetta, eli joko minusta pidettiin erityisen hyvaa huolta tai sitten kaikki alueen gay kirurgit ottivat tilanteesta ilon irti! Itse toivon sormet ristissa sen olleen ensimmaisen syyn vuoksi...vai toisen...ei nyt ma menin ihan sekaisin...
Minulle oltiin tarjottu yksityista huonetta ennen leikkausta, mutta kieltaydyin koska yksin on tylsa olla huoneessa monta paivaa ja kavin jo ennen leikkausta katsastamassa huoneen, jossa tulisin lepaamaan kahden muun tyypin kanssa. Huone oli ihan uusi, viiden hengen huone, joka oli varattu vain meille kolmelle. Huonekaverini olivat hyvia tyyppeja, yksi oli kaasuputkifirman toimari ja toinen oli yhden suuren alueen palopaallikko. Palopaallikko oli ollut jo 23 paivaa sairaalassa ilman leikkausta. Kundi oli ihan normikunnossa, mutta sille annettiin jotain laserhoitoa vatsaan yhden tunnin ajan kerran kahdessa paivassa ja sita varten se "asui"sairaalassa (valtion duunissa jengi on tehokasta!). Tassa kohtaa selvennan vahan tarkemmin Venajan sairaanhoitoa: suositusaika olla sairaalassa umpisuolileikkauksen jalkeen on 8-14 paivaa. Jos lahdet aikaisemmin niin sinun pitaa antaa vastuuvapaus sairaalalla...siis minimissaan 8 paivaa sairaalassa umpisuolileikkauksen jalkeen, ei Hesus! Ja yleisestikin, jos kuumeesi nousee flunssassa yli 39C niin silloin pitaa heti menna sairaalaan, missa sinua pidetaan about 4 paivaa...ja jos olet raskaana, niin varaudu viettamaan about 3 viikkoa raskausajastasi sairaalassa tarkkailtavana (siis jos raskaus etenee taysin normaalisti). Tehokasta, eiko vain!
"Hauskin" nyanssi venalaisessa sairaalaelamassa oli ruokailu. Sairaanhoitaja kavi jokaisen huoneen ovella huutamassa "Ruoka-aika". Ruokaa ei tuotu sangylle vaan jokaisen potilaan piti itse kavella ruokalaan syomaan. Taas mahtavaa jarjestelya sisaelintautien kirurgisella osastolla, jossa kaikki potilaathan hyppivat iloisina kuin gasellit ruokalaan kaiken maailman letkuissaan! Itse asiassa on kylla ikavan nakoista kun jengi kavelee kaytavilla kantaen 1-2 pulloa jonne valuu vatsaan kiinnitetyista letkuista epamaaraisen nakoista tumman punaista tai kellertavaa monjaa...sen nahtyasi ei muuta kuin "Bon Appetit!". Ja mika teki tasta jo vahan ironista oli se, etta monet naista pulloista, joihin sita tummanpuonaista verista monjaa letkuja pitkin valui olivat kaytettyja puolen litran Pepsi Max -pulloja! Tasta saisi hyvan mainoksen aikaan: joukko ihmisia valuu sairaalan kaytavaa pitkin aivan zombien nakoisina ja zombie kavely/matelutyyllilla pullot kasissan, joihin valuu Pepsi Maxin varista monjaa letkuja pitkin ja siihen peraan kuvaruudulle slogan: "Your World Gone Max". Myynti tuplaantuis hetkessa!
Jatketaan taas ensi kerralla...
Lueskekin tässä vanhoja blokejasi, ja ei voi muuta sanoa kuin voihan venäjä!
ReplyDeleteToivottvasti "elämä on jo voittanut" eikä sairaalasta tullut mukana mitään pöpöjä. Hyvää jatkoa, ja mielenkiinnolla odottelen uusia blokeja sieltä kaukaa...
Hei,
ReplyDeletelöysin edellisen kommentoijan perässä tänne. Koitin kahlata koko blogin läpi, mutta nyt on jo liian myöhä. Hauskoja tekstejä! Ja tuttua luettavaa, ihan kuin olisi itse kirjoittanut ;)
Kiva lukea jonkun toisenkin Venäjä juttuja! Jatkahan ihmeessä, ja pikaista paranemista leikkauksesta!
ps. koin itse tuon saman sairaalan käytävällä puolikuntoisena-syömään-haahuilun vuoden alussa täällä Moskovassa synnärillä. Pepsipullot näystä tosin puuttuivat, mutta kyllä meni naiset pitkin seiniä...oijoi.
Minä taas löysin tänne ihan muuten vaan ja hirnuin varttitunnen putkeen sairaalamaisemallesi! :)) Uskomatonta.. Hauskasti kirjoitettu!
ReplyDeleteToivottavasti toipuminen on sujunut hyvin!