Autoilua maaseudulla ja muuta mukavaa

Viime viikonloppuna tuli autoiltua Keski-Venajan maaseudulla. Tallaiset matkat ovat aina erittain mielta avartavia kokemuksia. Muistaakseni olin jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessani maininnut kovaa liikkuvista ja usein tienvarteen hajoavista Laatikko-Ladoista (eivat muuten tallakaan kertaa tuottaneet pettymysta), joten en syvennyt samoihin asioihin talla kertaa.

Jostain syysta matkan varrella meidat yllatti nalka. Taalla on noin 20km valein sellaisia kahviloita (punatiilesta tehty rakennelma, en kutsuisi taloksi), joista saa jotain pienta purtavaa. Pysahdyimme ensimmaisen kahvilan kohdalle, mutta se oli kiinni. Seuraava kahvila olikin jo muutaman kilometrin paassa, mutta siella ei ollut mitaan ruokaa/sampylaa tms. valmiina ja minka tahansa valmistus kestaisi minimissaan 40 minuuttia. Kolmas kahvila naytti jo hienommalta. Odotukset korkealla (Venajalla tama on AINA iso virhe) astuimme kahvilaan sisalle vain huomataksemme, etta siella haari noin 10 remontti-reiskaa poraamassa seiniin ja kattoon joitain reikia. Sampyloita ja piiraita oli joka tapauksessa saatavilla, mutta koska ne olivat naytilla lasivitriinin paalla (huom. ei sisapuolella) olivat piiraat "jostain ihme syysta" kirjaimellisesti paallystetty joko sementtipolylla tai sitten tomusokerilla. Itse epailin voimakkaasti ensimmaista vaihtoehtoa, vaikka jauheliha-kaalipiirakka tomusokerilla ei Venajan makumieltymyksiin tutustuneena edes yllattaisi minua enaa. Kaikkien naiden itse asiassa jo odotettavissa olevien takaiskujen jalkeen ajattelimme selvita kurnivilla vatsoillamme aina perille saakka.

Olimme yota yhdessa pienemmassa kaupungissa ja tottakai halusin nahda mita ohjelmaa kaupunki tarjoaa lauantai-illan vietoksi. "Paras" paikka oli nyrkkeilysali, joka muutetaan illaksi biljardisaliksi/baariksi. Olinkin aina unelmoinut pelaavani biljardia nyrkkeilytestosteronin ja hienhajun sekoituksessa. Muuten ihan vain havaintona, kuka jaksaa kantaa about 10 biljardipoytaa joka ilta saliin ja kantaa ne yolla takaisin varastoon? ei ehka kaikkein mukavin duuni maailmassa.

Kavimme viela yhdessa pienessa kylassa, jossa opin suuria viisauksia ja myos aika "erikoislaatuisia" kulttuurisia tapoja. Ylivoimaisesti oudoin, mutta omassa traagisuudessaan hauskin tapa (keskustelimme hautajaisista), jonka kuulin oli seuraava: Kun vainaja kuolee, hautaus tapahtuu yleensa seuraavana paivana (kylissa kun ei ole ruumishuoneita). Hautaamisen jalkeen miesten pitaisi palata vainajan talolle ja a) joko kiertaa vaja kaksi kertaa ympari vastapaivaan tai b) virtsata vajan sisalle. Siis tah?! Arvatkaa kumman valitsin!