Illastaminen - no smoking

Kirjoitan taas ravintolareissustani, joka tapahtui tana viikonloppuna. Viikonloppu alkoi perjantai-illan ruokailulla ystavien kanssa (talla kertaa all local -kokoonpanolla). Menimme paikalliseen "nuorten aikuisten" ravintolaan, jossa tarjoillaan aina pizzoista sushiin ja borsh-keitosta tournedokseen eli aika perusmoderni paikallinen ravintola. Nyrkkisaantona naille ravintoloille on, etta ruokalistassa on aina oltava vahintaan 100 erilaista annosta. Taalla kun "maara korvaa laadun" -sanonta on kovassa kaytossa! Olimme varanneet savuttoman poydan (yksi harvoista ravintoloista, joka edes tarjoaa taman mahdollisuuden), mutta tassakin ravintolassa sana "savuton" tuli ymmartaa vahan joustavammin kuin olin tottunut.

Ravintolaan saavuttuamme hovimestari (tai "administrator" niin kuin niita taalla kutsutaan) pyysi meita odottamaan viela hetken, koska poytamme oli vasta vapautumassa. Siina odotellessa huomasin poydan, jossa oltiin maksamassa laskua. Neljan miehen seurue, joista jokainen poltti tupakkaa. Laskun maksettuaan poyta siivottiin ja katettiin nopeasti uudestaan. Taman jalkeen poydalle vietiin "No smoking" -kyltti. Ja yllatys yllatys, meidat johdatettiin "savuttomaan" poytaamme! Nain katevasti savullisesta poydasta saatiin savuton! Mikas siina sitten istuessa, kun kaikissa viereisissa poydissa poltettiin kilpaa! En voinut vastustaa kiusausta ja kysya tarjoilijalta, etta miten meidan poytamme on muka savuton? Tarjoilija katsoi silmat pyoreina minuun selvastikin ajatellen, etta onpas yksinkertaisesti tyhma asiakas ja vastasi: "Poydassahan on No smoking -kyltti ja se venajaksi kaannettyna tarkoittaa, etta tupakointi on kielletty eli tama on savuton poyta." Kaansipa viela poydassa olevan kyltin kadellaan minua kohti! Palvelua parhaimmillaan! Tassa vaiheessa ajattelin, etta parempi olla kysymatta talta tarjoilijalta enaa mitaan... Seuraavalla kerralla kylla varaan "savuttoman" poydan ikkunan vieresta, saavat siirtaa No smoking -kylttinsa sinne.

Eihan ilta tamankaan jalkeen voinut jatkua taysin kommelluksitta. Olihan tarjoilijamme selvastikin Einsteinin kauan kadoksissa ollut sukulainen. Tilasimme ruoat ja viinit. Vahan ajan paasta tarjoilija toi viinipullon poytaan, mutta eihan han tietystikaan sita osannut avata. Loppujen lopuksi tamakin homma meni melkein kokonaan itsepalveluksi. Viime lauseen sana "melkein" siita syysta, etta pullon avattuani tarjoilija pyysi viinipullon takaisin itselleen, jotta voisi annostella viinin meille. En ollutkaan sitten koskaan aikaisemmin nahnyt ravintolassa tarjoilijan tyhjentavan kokonaisen viinipullon neljaan lasiin niin, etta neljas lasi jai viela vahan vajaaksi ennen kuin pullo ammotti tyhjyyttaan! Oivalsipa kuitenkin kysya klassisen kysymyksen "Haluatteko kenties toisen pullon viinia?" Oh my God, mista naita tyyppeja loytyy!

Seuraavat kymmenen minuuttia meni sitten kommelluksitta, koska tarjoilija ei kaynyt poydassamme. Mutta sitten kun ruokia alettiin tuoda niin jo alkoi tapahtua. Olimme tilanneet alkuruoan, paaruoan ja jalkiruoan. No herra Einstein-wanna-be aloitti tarjoilun jalkiruoista! Aivan, siis jalkiruoista!? Kysyttyani miksi han toi ruoat tassa jarjestyksessa (tyhma kun olen.. olisi pitanyt ymmartaa, etta en tule voittamaan tatakaan vaittelya), Veli Einstein sanoi hymyillen, etta jos ette halua syoda jalkiruokia heti niin ne voivat varmastikin odottaa myohempaa syomisajankohtaa poydassa. Eihan se sorbetti nyt tunnin huoneenlammossa oltuaan tietenkaan miksikaan mene, eihan!?

Nain jalkeenpain mietin, etta ehka se tarjoilija ei ollutkaan niin tyhma kun kaatoi lasimme piripintaan viinia heti illan alussa. Strategiana oli ehka saada meidat nopeasti humalaan, jotta hanen "pikkuvirheensa" eivat hermostuttaisi meita ruokailun yhteydessa. Tai sitten ei!