Lenna lenna leppakerttu...osa 1

Sain tanaan kaveriltani sahkopostia koskien Aeroflotin lennolla tapahtunutta draamaa, jossa kapteeni oli ajatellut lahtea lentamaan pienessa etukenossa...artikkeli muistutti kuulemma minun kertomuksiani (katso tarina: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1640714).  Tasta sainkin hyvan virikkeen kertoa omista lentokokemuksistani Venajan sisamaan lennoilla.

Venajan kotimaanlennoista suurin osa lennetaan edelleenkin Tupolev 134 tai Tupolev 154 -koneilla. Nama mekaaniset hirmut ovat Neuvostoliiton (joka muuten on Venajaksi "SSSR" eika "CCCP") 1960-luvun high-tech suunnittelun tahtituotteita. Koneet suunniteltiin puoliksi siviili- ja puoliksi sotilaskayttoon. Eli jos Neuvostoliitto olisi sotinut jonkin toisen valtion kanssa niin nama siviiliikenteen koneet olisi voitu muokata sotilaskoneiksi erittain pienilla muutoksilla. Taman jokainen matkustaja huomaa viimeistaan siina vaiheessa kun nakee koneen nokan alaosassa olevan lasisen kopin, jonne konekivaarimies mahtuu tahtailemaan. Aivan, siis siviilikoneessa!

Ajattelin listata "hauskimmat" lentokonetarinani, joten here we go:

1. Kerran kun olimme jo boardanneet koneeseen (Tupolev 154) ja istuneet paikoillamme jo 15 minuuttia kuulutettiin, etta teknisen vian vuoksi lento myohastyy noin 15 minuuttia. Noin 10 sekuntia kuulutuksen jalkeen (jonka kapteeni itse teki) lennon kapteeni aukaisi cockpitin oven ja kaveli koko koneen lapi aina koneen peralle saakka...noin 30cm jakoavain kadessaan!! Han palasi koneen peraosasta noin 10 minuutin paasta, edelleen tama 30cm jakoavain kadessaan, cockpitiin ja kuulutti, etta "tekninen ongelma on ratkaistu." Arvatkaa kuinka mukava fiilis oli istua siina kun kone kaarsi kiitoradalle!

2. Nijni Novgorodista Moskovaan lentaessani paluumatkan lippuni oli paikallisen Volga Njpr -lentoyhtion koneeseen (aivan, tassa vaiheessa kuka tahansa jarkeva ihminen olisi jo peruuttanut matkansa kuullessaan lentoyhtion nimen, but not me). Kone oli 60-luvun vanha Neuvostoajan propellikone. Boardatessamme koneeseen huomasin "pienehkon" eriskummallisuuden. Koneen sisalla oli miinus asteita! Eli ikkunat olivat sisalta jaassa, lentoemannat oli puettu hylkeennahkatakkeihin ja karvalakkeihin. Siina olikin sitten mukava matkustaa 10km korkeudessa 1,5 tuntia -10 asteisesssa koneessa! Tarjosivatpa kuitenkin lennon aikana omenamehua...kylmana.

3.  Kesalla lensin Turkista Keski-Venajalle aivan ihanan lentoyhtion Tupolev 154 -koneella. Lentoyhtion nimi oli "Dagestan Airlines". Dagestanista lisaa: http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/country_profiles/3659904.stm En nyt tieda mita kertoisin tasta sotaisan Tsetseenian naapuritasavallan lentoyhtiosta muuta kuin etta about joka toinen tuoli oli ilman turvavyota (ei kuulemma niin tarpeellinen, koska lentoyhtiolla ei ole ollut onnettomuutta yli 4 vuoteen. Nama sanat tulivat lentoemannan suusta. Suusta jossa oli vahintaan 10 kultahammasta...4 vuotta, very reassuring). Matkalla oli ruokatarjoilua ja ruokajuomina oli vain makeaa puna-tai valkoviinia, siis ei yhtaan alkoholitonta vaihtoehtoa eli todella lapsiperheystavallinen vaihtoehto!

4.  Muutama kuukausi sitten lentaessani Moskovasta Keski-Venajalla Siberian Airlinesin Airbus 319 -konetyypilla (siis todellakin uusi Airbus!) koneen fasiliteetit oli kunnossa, mutta muutama snadista kannissa oleva "herrasmies" alkoivat heiluttaa nyrkkeja. Tuloksena oli joukkotappelu 4 hlon kesken, joka johti siihen etta yksi sankareista lyotiin tyylipuhtaasti kanveesiin ja han makoili sitten loppumatkan (30min) koneen kaytavalla verissaan. Verinen tappelu on aina mukava yllatys koneessa! Laskeuduttaemme jouduimmekin sitten odottamaan koneessa 30 minuuttia kun surullisenkuuluisat puvunkenkia kayttavat poliisit kerailivat kannilaiset mukaansa, naureskellen tottakai.

5. Muutama vuosi takaperin palatessani Dushanbesta (Tadjikistanin paakaupunki, kyllahan sun nyt olis pitanyt se tietaa) Moskovaan en ollut saanut paluumatkan koneeseen lippua. Seuraava kone, johon oli paikkoja olisi ollut 2 paivan paasta. En nyt "jostain syysta" kuitenkaan halunnut jaada venaileen seuraavaa lentoa Dushanbeen 2 paivaksi, vaikka kaupunki olikin mita mielenkiintoisin kalashnikoveja olallaan kantavine asukkaineen jne. Paikalliset isantani sanoivat: "Ei mitaan hataa. Paaset huomisaamun koneeseen, koska tullin johtaja on kaverimme." Menimmekin sitten seuraavana aamuna tuntia ennen koneen lahtoaikaa kentalle. Parkkipaikalla meita oli vastassa univormuun pukeutunut 50-kymppinen mies, jolla oli monta tahtea olkapaissaan (Venajalla tama tarkoitta tarkeat miesta). Vasta kun han hymyili minulle, huomasin etta taman tyypin kaikki(!) hampaat olivat kultaiset! Siina olisi kuka tahansa rap-stara ollut kateellinen. Tama tullin johtaja otti matkalaukkuni ja kavelin hanen perassaan lentokenttarakennuksen vieressa olevan portin lapi suoraan kiitoradan varrelle, jossa lentokone odottikin jo minua. Ei check-in:ia, ei turvatarkastuksia, ei matkalippujen tarkistuksia...vaan suoraan parkkipaikalta koneeseen. That's called service! Koneen ensimmaisella rivilla olikin sitten vapaa paikka minulle. Eli ei muuta kuin matkaan. Moskovassa halusin ihan mielenkiinnosta kysya miten ihmeessa sain paikan koneeseen. Soitin Tadjikistanin isannilleni ja kysyin asiaa. Vastaus oli seuraava: "Taisi jollain matkustajalla olla ylitsepaasemattomia ongelmia tullissa kun ei paassyt koneeseen, joten koneessa oli yksi tyhja paikka juuri sinua varten." Tuli kylla vahan rikollinen olo, mutta paasinpahan pois Dushanbesta!

Kylla naita tarinoita voisi listata tahan vaikka kuinka ja monta, mutta eivatkohan nama esimerkit riita nain alkuun. Lopuksi haluaisin kirjoittaa neuvon, jonka SAS:sin kapteenina toimiva kaverini sanoi minulle kun olin lentamassa ensimmaista kertaa neuvostomerkkisella lentokoneella (taisi olla Tupolev 154). Nain koneen lentokentan ikkunasta juuri ennen kuulutusta, jossa meidan lentomme siirrettin myohempaan ajankohtaan lumimyrskyn vuoksi. Puoliksi paniikissa soitin kaverilleni ja kysyin naista venalaisvalmisteisista lentokoneista. Toivoin hanen voivan rauhoittaa mieleni. Kaverini sanoi: "Venalaisvalmisteiset lentokoneet ovat itseasiassa erittain hyvin toimivia ja luotettavia" (koska ovat niin mekaanisia). Ja viiden sekunnin hiljaisuuden jalkeen han lisasi: "..jos ne on huollettu hyvin". Rauhoittipa tosi paljon! Lisaksi han sanoi, etta jos kone alkaa syoksymaan 10km korkeudelta niin silloin ei pida laittaa paata polviin, niinkuin on opetettu. Kaikkien koneessa olevien pitaisi kuulemma istua tuolilla polvillaan selka menosuuntaan pain. Kysyessani hanelta, etta miksi nain, vastaus oli erittain yksinkertainen. Han sanoi: "Jos lentokone putoaa 10km korkeudelta on ihan sama miten kukaan tuolissaan istuu. Kaikki tulevat kuitenkin kuolemaan syoksyssa. Mutta onpahan onnettomuustutkijoilla ainakin mietittavaa miksi kaikki matkustajat istuivat selka menosuuntaan pain!"

Naihin viisaisiin sanoihin on tanaan hyva lopettaa!