Kaupungissa asuessa on aina valilla pakottava tarve menna maaseudulle rentoutumaan. Tama tarve tulee voimakkaammin esille mita lampimampaa ja aurinkoisempaa ulkona sattuu olemaan. -40 C kylmyydessa kukaan ei saa minua irti kotisohvastani ainakaan ulkoilemaan. Mutta lisaamalla lampoasteita "vain" 65 C -asteella, iltapaiva jarven rannalla kuulostaakin jo paljon mukavammalta.
Kesaisin meilla on ollut tapana kayda picnic-reissuille viikonloppuisin. Eli aamulla baanalle ja illalla takaisin. Kuten varmasti jo arvaattekin, myos tama ajanviettotyyli on Keski-Venajalla hitusen erilainen kuin Suomessa. Kerronkin taas muutaman esimerkin menneista picnic-reissuistani.
Kerran ystavani sanoi, etta han tietaa mahtavan paikan picnicia varten. 40km paassa kaupungista joen varrella on kuulemma mahtava hiekkasarkka. Paatimme lahtea matkaan ja paasimme noin kilometrin paahan joesta kun ystavani "huomasi" etta hiekkasarkalle ei olekaan tieta. No, eipa hataa. Han ehdotti, etta ajaisimme kuitenkin joenrannalle. Kilometrin matka joelle oli hienohiekkaa. Kysyin ystavaltani: "Mitas jos auto jaa hiekkaan kiinni?" Veli-venalainen naureskeli, etta ei se hiekka niin syvaa ole, so no hata! Taisi ystavani luulla tietavansa Audi TT:nsa maasto-ominaisuudet paremmin kuin itse Mr. Audi! Long story short, ystavani auto jai kiinni hiekkaan noin 10 metrin ajon jalkeen. Ystavani ensimmainen kommentti oli kuitenkin korvaamaton: "Taahan on itseasiassa ihan hyva juttu. Mun ei tarvi ajaa enaa eli aukaistaan bisset! Soitetaan hinausauto paikalle, se saa vieda auton kaupunkiin."
Toinen hauska tilanne koski venalaisten yleista "luontosiisteytta". Taalla voi minka tahansa roskan, aina tupakantumpista jaakaappiin, heittaa ulos autonikkunasta missa vain. Eli moottoritien laidalla voi loytya jopa nahkasohvia. Kun menimme viime kesana picnicille taas joen varrelle (mutta eri paikkaan) alkoi ystavani kysya minulta, etta heittavatko suomalaisetkin kaikki roskansa luontoon? Vastasin, etta eivat heita. Hanen mielestaan venalaistenkin pitaisi alkaa ajattelemaan ekologisemmin. Siina sitten grillailimme, soimme ja joimme hyvin kunnes tuli ilta ja paatimme lahtea. Olimme kahdella autolla liikkeella ja mina poistuin muutaman ystavani kanssa vahan aikaisemmin. Seuraavana paivana pahoittelin, etta en ehtinyt auttamaan hanta eilisen picnicroskien siivoamisessa ja kysyin viela etta oliko hanen autossaan tilaa kaikille roskasakeille? Han vastasi:"En mina niita roskia mukaani ottanut vaan jatin sinne. Minne mina ne nyt veisin?" Yrita nyt saada naista ihmisista selvaa! Pienena lisana; kaksi viikkoa myohemmin menimme takaisin samaan paikkaan picnicille ja tama sama kaverini valitteli, etta miksi ihmiset eivat vie omia roskiaan pois. Paikka oli kuulemma aikaisemmin siistimpi. Ai oli vai? Miksikohan?
Viimeinen tarinani talla kertaa koskee uimista. Olin sanonut kaverilleni, etta olisi joskus kiva uida jossain puhtaassa jarvessa. En ole uinut taalla jarvissa viela kertaakaan, koska pelkaan kasvattavani kolmannen korvan vedessa pulahtamisen jalkeen. Myos yolla neonvihreana hohtamisen mahdollisuus on kaynyt jalkivaikutuksena mielessani. Kaverin sanoi tietavansa erittain puhdasvetisen jarven. Ajoimme sinne, jarvi oli aika pieni ja jarven vesi naytti ruskealta, mutta kaverini selitti sita mutaisella pohjalla. Olin jo aikeissa sulkea silmani kaikesta ja pulahtaa uimaan, kun nain jarven vastarannalle (about 100 metria) ilmestyneen 50-paisen lehman joukkion, jotka iloisesti mylvien menivat jarveen "puhdistautumaan". Aivan, ihan varmasti tosi puhdas jarvi!
No comments:
Post a Comment